Melko lailla tasan kymmenen vuotta sitten oli Juha Sipilän (kesk) hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa lause “Sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois.”

Nyt puolustuksen parlamentaarisen työryhmän raportissa esitetään, että puolustusmenot pitäisi lähes kaksinkertaistaa nykytasosta jo vuoteen 2029 mennessä. Vastaava kaksinkertaistaminen tapahtui jo 2020-luvun alusta tähän päivään.

Sotilaallisen voimankäytön etäisestä mahdollisuudesta on näiden lukujen perusteella tultu kymmenessä vuodessa paljon pahempaan tilanteeseen.

Viime vuosina on hehkutettu, miten meillä on yhdet demokraattisen Euroopan vahvimmista puolustusvoimista. Nyt niiden pitäisi olla paljon suuremmat ja kyvykkäämmät.

Tästä voi syntyä kansalaiselle vaikutelma, että joko aiemmat arviot puolustuskyvystä olivat liian optimistisia tai turvallisuusympäristö on muuttunut paljon nopeammin kuin julkisuudessa on kerrottu.

Todennäköisesti kyse on ainakin osittain molemmista. Kummankin kohdalla kysymys on siitä, että sekä Puolustusvoimat että poliitikot ovat viestineet ja viestivät asioista tarkoitushakuisesti.

Tämän puolustuskyvyn kalliin lisäämisen ytimessä on puolustuksen parlamentaarisen työryhmän puheenjohtajan Jukka Kopran (kok) esittämä ajatus siitä, että vaihtoehtoiskustannus on paljon suurempi: sota ja sen hinta.

MÄÄRÄRAHOJEN lisäykset ajoittuvat kuitenkin ensi vuosikymmenen alkupuolelle. Jos Venäjällä on silloin vielä vallassa Putinin tai jonkun muun yksinvaltiaan aggressiivinen ja imperialistinen hallinto, voi Eurooppa kokea jälleen suuren sodan.

Tällaisen lähitulevaisuuden sodan todennäköisyyttä lienee pidetty rahoitusehdotusta muovattaessa paljon korkeampana kuin aiemmin.

Juuri tällä hetkellä Venäjällä ei ole sotilaallisia voimavaroja hyökätä isosti meidän tai minkään muun Nato-maan kimppuun.

Kaikenlaista sabotaasia ja muuta ikävyyttä varmasti sieltä tulee kuitenkin riittämään tulevinakin vuosina. Naton hajottamista Venäjä saattaa yrittää rajoitetulla sotilasoperaatiolla, joka konkretisoisi Yhdysvaltojen haluttomuuden puolustaa Eurooppaa.

RAPORTTIA tekevä työryhmä sai puolustushallinnolta tietoa Suomen puolustuksen toimintaympäristöstä, pitkän ajan kehittämistarpeista sekä resurssivaatimuksista.

Työryhmän johtopäätös puolustusmäärärahojen tuplaamisen tarpeesta perustuu myös osin salaiseen tietoon.

Todennäköisesti siihen kuuluu muun muassa Ukrainassa tapahtuneen perusteella tehty arvio siitä, mitä tapahtuisi, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen.

Aiemmin ajateltiin, että vihollinen luopuu hyökkäysaikeistaan, jos puolustus pystyy aiheuttamaan sille riittävän isoja tappioita.

Nyt Ukrainassa on nähty, miten mitkään henkilöstö- ja kalustotappiot eivät tunnu olevan Venäjälle liikaa. Se paitsi uhraa neuvostomalliin sotilaitaan lihamyllyssä, myös surmaa häikäilemättä siviiliväestöä.

Kun tähän yhdistetään Venäjän kansantaloudelle rankka mutta rautaa tuottava sotatalous ja taistelukokemusta saaneet asevoimat, on helppo laskea että Kremlin aikeiden pysäyttämiseen tarvittava puolustuskyky on ihan eri tasoa kuin ennen.

SAMAAN AIKAAN kansalaisten tilannekuva uhkista näyttää kovin toisenlaiselta.

Uusimmassa Kansalaispulssi-tutkimuksessa huhtikuulta oli mukana kysymys “Mihin yhteiskunnallisiin teemoihin hallituksen pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota lähitulevaisuudessa?”

Vastaajat saivat valita kolme asiaa. Sotilaallisen maanpuolustuksen oli valinnut vain noin 17 prosenttia vastaajista.

Tämän edellä olivat kestävä julkinen talous, laadukas koulutus ja varhaiskasvatus, köyhyyden vähentäminen sekä yritysten toimintaedellytykset ja investointimahdollisuudet.

Ihmisten tilannetietoisuudesta voidaan perustellusti olla montaa mieltä, mutta ainakaan näin kysyttäessä puolustusmäärärahojen tuplaus ei näytä suositulta.

Kun samaan aikaan on odotettavissa velkajarrun painamista ja rajuja leikkauksia, kansalaisten toiveet julkisen talouden, koulutuksen, köyhyyden vähentämisen ja yritysten toimintaedellytysten tukemisen eivät taatusti toteudu.

SEURAAVAT KUUKAUDET meillä käydään kohti ensi kevään vaaleja kiivastuvaa keskustelua siitä, mihin meillä on kansakuntana varaa ja mihin ei.

Tässä tilanteessa perusteluksi esitetylle määrärahatarpeelle ei missään nimessä riitä vain se, että maan turvallisuus vaatii niin.

Syyt pitää kertoa ennen vaaleja niin rehellisesti ja inhorealistisesti kuin mahdollista.

Suomalaisille on vuosikymmeniä vakuutettu, että meillä on varaa sekä riittävän vahvaan puolustukseen että toimivaan hyvinvointiyhteiskuntaan.

Jos näin ei enää ole, tilanne on avattava ennen vaaleja kansalaisille niin suoraan ja konkreettisesti.